FM Johanna Suutarinen tutkii salametsästyksen vaikutuksia suden ja karhun populaatioihin
Salametsästys on maailmanlaajuinen ilmiö. Se ulottuu yksittäisistä teoista kansainväliseen taloudellisesti arvokkaiden eläinkappaleiden salakuljetusrikollisuuteen ja on uhka etenkin pienten populaatioiden ja uhanalaisten eläinlajien säilymiselle.
Salametsästyksen syitä ovat kotitarvemetsästys, taloudellisen edun tavoittelu, hyötyeläinten suojaaminen ja lajia kohtaan koettu tai siihen kohdistettu kauna, turhautuneisuus tai viha. Tämä aiheuttaa ongelmia tavoitteelliselle kannanhoidolle ja kansainvälisten suojelusopimusten noudattamiselle ja on omiaan vahingoittamaan luvallisen metsästyksen mainetta ja petopolitiikan toimivuutta.
Suurpedot liikkuvat laajalti ja käyttävät ruuakseen samoja saaliseläimiä kuin ihminen, tilaisuuden tullen myös kotieläimiä. Pohjoisiin suurpetoihin on kohdistunut salametsästystä ja kannan poistoon tähtäävää metsästystä kautta levinneisyysalueen ja yhteisen historian. Lähihistorian aikana näitä lajeja on pyritty myös suojelemaan ja kantoja säätelemään kestävällä tavalla.
Kannanhoidollisen laillisen metsästyksen lisäksi suupetoihin kohdistuu yhä salametsästystä. Väitöskirjatutkimus tarkastelee salametsästyksen aiheuttaman kuolleisuuden vaikutusta kolmella tasolla: sen aiheuttamaa riskiä eläinyksilölle, vaikutusta paikallisesti laumadynamiikkaan sekä sen merkitystä populaatiotasolla.
Salametsästyksen aiheuttaman kuolleisuuden huomioimatta jättäminen voi aiheuttaa vakavia populaatiobiologisia virhearvioita ja niihin perustuvia haitallisia kannanhoitotoimia.
Salametsästysriskin mallintaminen yksilö-, lauma- ja populaatiotasolla
Tutkimuksen aineistona ovat Luonnonvarakeskuksen suurpetoaineistot ja -tiedot vuodesta 1998 alkaen. Pääosassa ovat seurantapannoilla merkittyjen eläinten yksilökohtaiset tiedot ja kannanarviointien perustana käytetyt tiedot.
Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytetään mallinnusta. Eri kuolinsyiden valikoivuutta ja populaatiobiologista merkitystä tarkastellaan säilyvyysmallien avulla. Merkittyjen yksilöiden havaintoaineistosta muodostettuja malleja verrataan kannan kehityksen aineistoon.
Laumadynamiikan tarkastelussa hyödynnetään paikkatietoa mallintamalla spatiaalisesti salametsästyksen vaikutuksia reviirialueen jatkuvuuteen ja lauman käyttäytymiseen.
Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin: Onko salametsästys valikoivaa yksilön tai sen ympäristön ominaisuuksien suhteen? Miten salametsästyspaine vaikuttaa lauman käyttäytymiseen ja säilyvyyteen sekä paikallisen susikannan kehitykseen? Onko salametsästyksellä populaatiobiologisia seurauksia ja selittääkö se havaittuja kannanvaihteluja?
Suden kannanhoitosuunnitelmassa (Maa- ja metsätalousministeriö 2015) tunnistetaan salametsästys susikonfliktin seuraukseksi. Kannanhoitosuunnitelman mukaisesti suden metsästys on ns. kannanhoidollista metsästystä vuosina 2015–2017.
Tutkimuksessa selvitetään kannanhoidollisen metsästyksen vaikutusta salametsästykseen ja susikannan kehitykseen populaatio- ja laumatasolla. Ihmislähtöisen kuolleisuuden vaikutusta verrataan kahdella ekologisesti ja kulttuurisesti erilaisella suurpedolla: sudella ja karhulla.
Mitä hyötyä tutkimuksesta on?
Tutkimus tuo uutta tietoa salametsästyksestä ilmiönä ja sen ekologisista vaikutuksista. Tieto hyödyntää kestävää kannanhoitoa ja perustutkimusta sekä täydentää lajien dynamiikan tuntemusta. Mallinnusmenetelmien kehittäminen edistää myös laajemmalti suojelu- ja riistabiologista tutkimusta.
Metsästyksellä ja eränkäynnillä on tärkeä asema suomalaisessa kulttuurissa erityisesti harvaanasutuilla seuduilla. Suurpetoihin kohdistuu lisäksi erilaisia intressejä suojelusta ja luontoarvoista matkailuun. Tutkimus on biologinen, mutta sillä on yhteiskunnallinen ulottuvuus. Sen tavoite on tuottaa objektiivista ja laadukasta tutkimustietoa asiasta, johon liittyy runsaasti spekulaatiota ja vaikenemiskulttuuria.
Kirjoittaja on filosofian maisteri, jolle myönnettiin keväällä 2015 Rafael Kuusakosken muistorahaston puolen vuoden työskentelyapuraha väitöstutkimukseen, jolla selvitetään salametsästyksen vaikutuksia suden ja karhun populaatioihin. Kuva: Christa Granroth.
