FM Jenna Purhonen tutkii lahopuulla elävien, huonosti tunnettujen sienten yhteisöekologiaa ja suojelua muuttuvassa metsämaisemassa

Ihmisen toiminnan seurauksena metsien lahopuilla elävä lajisto on uhanalaistunut voimakkaasti. Lahopuiden sienet ovat hyvin monimuotoinen ja toiminnallisesti tärkeä osa lahopuiden lajiyhteisöä. Ne ovat päävastuussa puuaineksen lahottamisesta ja siten tärkeitä ravinteiden ja hiilen kierrättämisessä takaisin luonnon kiertokulkuun.

Lahopuiden sienten suojelubiologinen tutkimus on käynnistynyt toden teolla vasta viime vuosikymmeninä, mutta keskittynyt pääosin suuriin ja helposti havaittaviin lajeihin. Monien lahopuun ja ympäristön ominaisuuksien, kuten lahopuun lahoasteen, puulajin ja ympäristön lahopuun määrän on todettu vaikuttavan lahopuun sienten yhteisörakenteeseen ja dynamiikkaan. Myös lajien välisillä vuorovaikutussuhteilla ja ympäristön kytkeytyneisyydellä sekä sattumalla on todettu olevan vaikutusta.

Tästä edistyksestä huolimatta suuri osa pienikokoisten lahopuulla elävien sienten monimuotoisuudesta, merkityksestä ekosysteemien toiminnalle, vuorovaikutuksesta lajiyhteisöissä ja etenkin lajien ekologisista vaatimuksista on vielä selvittämättä. Esimerkiksi Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa vuonna 2010 jouduttiin jättämään 67 % Suomessa esiintyvistä kotelosienistä arvioinnin ulkopuolelle.

Väitöskirjassaan Jenna Purhonen selvittää huonosti tunnettujen lahopuun sienten, erityisesti kotelosienten, yhteisöekologisia ja luonnonsuojelubiologisia kysymyksiä. Tavoitteena on saada uutta tietoa lajien havaittavuuksista, ekologisesta merkityksestä ja toiminnasta lahopuiden sieniyhteisöissä, sekä tutkia minkälaisia vaikutuksia metsätalouden toimilla on näihin yhteisöihin ja niiden ominaisuuksiin.

Suureen ja pieneen puuhun kohdistuvien metsätaloustoimenpiteiden vaikutukset lahopuiden sieniin

Osa tutkimuksista käsittelee niin sanotun tavanomaisen metsätalouden vaikutuksia. Tutkimuskohteina on luonnontilaisuudeltaan vaihtelevia vanhoja metsiä, joista on tutkittu suurikokoisten, halkaisijaaltaan vähintään 15 senttimetrin levyisten, lahopuurunkojen sieniyhteisöjä.

Osassa tutkimuksia selvitetään energiapuun eli oksien ja kantojen poiston vaikutuksia pienikokoisten, halkaisijaltaan 0,5-10 senttimetrin levyisten, lahopuukappaleiden sieniyhteisöihin. Tutkimuskohteina on avohakkuualueita, joista osalle on tehty pelkästään tavanomainen avohakkuu ja osalta on lisäksi kerätty energiapuu.

Kaikissa tutkimuksissa käytetään sienilajien havaintoaineistoja. Ne on kerätty siten, että kaikkein pienimmätkin silmin havaittavat kohdesieniryhmät on kartoitettu tutkituilta lahopuilta. Lisäksi aineistona käytetään havaittujen lajien morfologisia ominaisuuksia, kuten itiöiden kokoa, muotoa sekä itiöemän tyyppiä, jonka kasvutapa voi olla esimerkiksi pinnanmyötäinen, helttasienimäinen tai maljamainen.

Tutkimuksissa pyritään vastaamaan muun muassa siihen, miten erilaiset ympäristömuuttujat, kuten ympäristön lahopuun määrä, elinympäristön puulaji ja koko tai metsien käsittely vaikuttavat sienilajien lajirikkauteen, yhteisökoostumukseen ja lajikohtaisten ominaisuuksien vasteisiin.

Mitä hyötyä tutkimuksesta on?

Kokonaisuutena väitöskirja tuottaa uutta tietoa lajien esiintymisestä ja elinympäristövaatimuksista, koskien etenkin huonosti tunnettuja, pienikokoisia itiöemiä tuottavia lajeja. Tietoja voidaan hyödyntää lajien ja elinympäristöjen suojelutoimissa.

Lisäksi yhteisöjen kokonaisvaltaisempi tarkastelu, joka ulottuu myös lajien ominaisuuksiin saattaa antaa vastauksia siihen, miksi havaitsemme tiettyjä metsätalouden vaikutuksia yhteisötasolla.

Kirjoittaja on filosofian maisteri, jolle myönnettiin keväällä 2016 Rafael Kuusakosken muistorahaston puolen vuoden työskentelyapuraha väitöstutkimukseen, jolla selvitetään lahopuulla elävien, huonosti tunnettujen sienten yhteisöekologiaa ja suojelua muuttuvassa metsämaisemassa. Kuva: Milla Aalto