FM Camilla Ekblad tutkii merikotkan ravinnonvalintaa ja saalistuksen vaikutusta Itämeren lintukantoihin

” Merikotkan paluu sukupuuton partaalta on luonnonsuojelumme aurinkoisimpia menestystarinoita.

Merikotka on saaristomme alkuperäisasukkaita, mutta 1900-luvulla kanta romahti ensin metsästyksen ja myöhemmin ympäristömyrkkyjen takia. 1970-luvulla, kun Suomen pesimäkanta oli supistunut muutamaan pariin, lajin säilyttämiseen panostettiin antaumuksella. Suojelutyö tuotti tulosta ja kanta lähti kasvuun, joka on jatkunut 1970-luvun lopusta tähän päivään. Vuonna 2013 Suomen merikotkien poikasmäärä ylitti ensimmäistä kertaa 400 yksilön rajan.

Merikotka luokitellaan kuitenkin pienen populaatiokokonsa vuoksi edelleen uhanalaiseksi (VU) ja ravintoketjun huipulla se on altis myrkkyjen kerääntymiselle elimistöön. Merikotkan pääravintoon kuuluvat merilinnut ja kalat. Se saalistaa myös nisäkkäitä. Koska merikotka lähes puuttui Itämeren eliöstöstä kymmeniä vuosia, sen nopealla paluulla saattaa olla vaikutuksia saaliskantoihin. Haahkat ovat merikotkien pääravintoa. Miten kutistuva haahkakanta kestää predaation? Entä ovatko merikotkat oppineet hyödyntämään merimetsoja saaliinaan?

Tietoa kerätty vuosikymmeniä

Merikotkan 40-vuotisen suojeluhistorian aikana on kerätty huomattavia määriä tietoa, johon tämä tutkimus osittain tulee pohjautumaan. Ahvenanmaan pesiltä on kerätty ja määritetty yli 16 500 saaliseläimen jäänteet, joista ilmenee eri saaliseläinten osuudet kokonaisravinnosta ja ajalliset muutokset saaliskoostumuksessa. Toinen suuri aineisto koostuu talviruokinnoilta kerätyistä havainnoista ruokinnoilla vierailleista merikotkayksilöistä. Tämän aineiston avulla voimme tutkia talviruokinnan merkitystä merikotkien suojelutyössä.

Entä mitä hyötyä tutkimuksesta on?

Turvataksemme sekä merikotkan että sen saaliseläinten suojelun meidän pitää tuntea ja ymmärtää merikotkan saalistuskäyttäytyminen ja sen vaikutukset saaliseläinkantoihin. Samalla saamme tietoa Itämeren linnustosta ja lintujen sopeutumisesta kovempaan saalistuspaineeseen. Itämeren ravintoverkkojen ja niiden mahdollisten muutosten tuntemus on tärkeää koko Itämeren ekosysteemin kannalta.

Kirjoittaja on filosofian maisteri, jolle myönnettiin keväällä 2013 Rafael Kuusakosken muistorahaston puolen vuoden työskentelyapuraha väitöstutkimukseen, jolla selvitetään merikotkan ravinnonvalintaa ja saalistuksen vaikutusta Itämeren lintukantoihin.

Kuvassa on kaksi nuorta, nälkäistä merikotkanpoikasta. Kuva on otettu 10.6.2013 nykyisen Naantalin kaupungin alueella. Kuva: Esko Joutsamo